Kuolaa, hikeä ja maitoa

Vää-Vää ihastui kirppikseltä löytyneeseen pehmokoiraan. Annoin koiran hänelle syliin ja ajattelin, että ostan sen, jos hän pitää siitä kiinni kassalle asti. Ei olisi halunnut päästää irti kassallakaan. En osta Vää-Väälle kauheasti leluja, mutta tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä. Nyt Aatu on unileluna. Jos Vää-Vää herää yöllä, usein riittää kun Aatu laitetaan takaisin viereen. Jos Aatun alkuperäinen omistaja tunnistaa tämän hauvan, niin saa tietää että on päässyt hyvään kotiin 🙂 Onko teidän lapsillanne samanlaisia lempileluja?

Tagit: isä, kirppis, lelut.